J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin (engl. The Hobbit or There and Back Again, 1937 J.R.R. Tolkien)

Rakastan fantasiaa niin kirjoissa kuin elokuvissakin. On ihan parasta päästä sisään johonkin aivan toiseen maailmaan arkikiireiden keskellä. Parasta on, jos kirjan maailma on luotu huolellisesti yksityiskohtia myöten, ja kirjailija on aidosti keskittynyt luomaan keksimäänsä tapahtumapaikkaa. JR.R. Tolkienin Hobittia voidaankin pitää monien fantasiakirjojen isänä. Monet fantasiakirjailijat ovat saaneet inspiraatiota nimen omaan Tolkienin teoksesta. Erityisesti tästä syystä päätin lopulta itsekin tarttua tähän klassikkoon. En ollut myöskään katsonut yhtäkään Hobitti- tai Taru sormusten herrasta-elokuvaa (vielä), joten pystyin lukemaan kirjan täysin avoimin mielin ja kuvittelemaan hahmot ilman mielikuvia Hollywood-näyttelijöistä.

Ennakko-oletukseni kirjaa kohtaan olivat melko ristiriitaiset. Moni oli sanonut kirjan olevan pitkäveteinen ja tylsä. Toisaalta moni taas ylisti kirjaa maasta taivaisiin ja piti sitä yhtenä maailman parhaista fantasiakirjoista. Tavallaan olin siis myös innoissani, sillä oppisin vihdoin tietämään sen kuuluisat hahmot, ja minusta on jotenkin myös hieno saavutus, että saan luettua kunnollisen klassikon pitkän nuorten kirja-vaiheen jälkeen.

Hyvin tavallista ja tasaista elämää viettävän Bilbo Reppuli nimisen hobitin elämä saa täyskäännöksen, kun suuri velho Gandalf haluaa hänet mukaan seikkailuun. Tarkoituksena on palauttaa vaarallisen lohikäärmeen vartioima aarre takaisin kääpiöille, joilta tämä aikoinaan vietiin. Mukaan tehtävää suorittamaan lähtee Bilbon ja Gandalfin lisäksi 13 kääpiötä.

Tarina sijoittuu Keski-Maahan, joka on täynnä erilaisisa olentoja ja paikkoja. Lisäksi jokaisilla olennoilla on oma historiansa, ja vanhojen sotien ja ryöväysten vuoksi osa kantaa edelleen kaunaa toisilleen. Kirjassa tavataan esimerkiksi kääpiöitä, haltioita, peikkoja ja tietysti mahtava lohikäärme. Lisäksi Keski-Maassa on eri alueita, joiden läpi seikkailujoukko joutuu kulkemaan. Kirjan alussa löytyykin kartta kirjan tapahtumapaikoista, mitä on hauska välillä vilkaista. Täydelliset fantasiaseikkailun ainekset siis!

Hobitit ovat hyvin pieniä, jopa kääpiöitä pienempiä olentoja Keski-Maassa. Kirjan päähenkilö, Bilbo Reppuli onkin hyvin tavanomainen hobitti, joka nauttii rauhallisesta ja seikkailuttomasta elämästään. Hän onkin melko tyrmistynyt joutuessaan yhtäkkiä mukaan pitkälle ja vaaralliselle seikkailulle. Bilbo on hyvin ystävällinen ja rauhallinen persoona, ja aluksi melko pihalla asioista. Onkin kiinnostava seurata, kuinka hän rohkaistuu matkan aikana ja muuttuu yhä tärkeämmäksi hahmoksi. Usein tavalliset päähenkilöt ovat tylsiä, mutta Bilbo on niin sympaattinen ja tavallistakin tavallisempi, että hänestä on jo helppo pitää, ja hän toimii itse asiassa mainiosti päähenkilön roolissa.

Bilbon seikkailuun mukaan halunnut Gandalf on hyvin vanha ja viisas velho. Hän on lisäksi mukavan huumorintajuinen ja salaperäinen. Gandalf kulkee joukon mukana aluksi, mutta lähtee myös selvittämään omia tehtäviään, jolloin kääpiöiden ja hobitin on pärjättävä omillaan. Gandalf on hyvin kiinnostava hahmo, josta jää vielä paljon asioita selvitettäväksi seuraavia kirjoja varten. Kirjassa päästään myös tutustumaan jonkin verran juonikkaaseen Klonkkuun, joka on myös kiinnostava ja vielä osittain salaperäiseksi jäävä hahmo.


Bilbon matkaseuralaiset, 13 kääpiötä jäävät jonkin verran toistensa varjoon. Tämä on toki ymmärrettävää, kun heitä on niin paljon. Kääpiöiden nimetkin ovat Dwalin, Balin, Fili, Kili, Dori, Nori, Ori, Óin, Glóin, Bifur, Bofur, Bombur ja Thorin Tammikilpi. Muut kääpiöt sekoittuvat siis helposti keskenään, vaikka varmasti on olemassa myös tosifaneja, jotka muistavat nuo nimet ulkoa (itse lunttasin ne tässä kohtaa Wikipediasta...) Kääpiöiden johtajana toimiva Thorin on kuitenkin mielenkiintoinen hahmo. Hän vaikuttaa aluksi ylimieliseltä ja ajoittain jopa hieman töykeältä, mutta muuttuu selvästi tarinan edetessä. Thorin nouseekin yhdeksi lempihahmoistani kirjassa.
Itse hahmojen lisäksi on mainittava erikseen mahtava kertoja. Teoksessa on siis ulkopuolinen, kaikkitietävä kertoja, joka tekee tarinasta satumaisemman tuntuisen mystisillä ja hauskoilla kommenteillaan.

Hehkutuksen jälkeen on myönnettävä, että kirjan kritisoijen kommenteissa on perää. Juoni on lopulta hyvin tasapaksu, eikä se tunnu välillä etenevän mihinkään suuntaan. Erityisesti kirjan keskivaihe alkaa tuntua jossain kohtaa hyvin hidastempoiselta. Ryhmä vain kulkee paikasta A paikkaan B ja kohtaa uusia esteitä, jotka selvitetään melko nopeasti, ja sitten sama toistuu uudelleen. Kirjan huippukohta ei myöskään herätä niin suuria tunteita kuin olisi voinut toivoa. Lukemistahti hidastuikin melko paljon, kun juoni enää edennyt, ja sain uusia lainani useaan otteeseen. Kirjan loppuvaiheilla lukumotivaatio kasvoi taas vähän, mutta missään kohtaa ei oikeastaan tullut kunnon flow-fiilistä. On mielenkiintoista, kuinka Tolkien on luonut Taru sormusten herrasta-trilogialleen kunnon alkuosan, joka antaa pohjan sen tapahtumille, mutta yksittäisenä kirjana Hobitti ei lopulta ole se kaikista mukaansa tempaavin tapaus. 

 Hobitti eli sinne ja takaisin on fantasiakirjojen klassikko, jonka vetonaula on sen loppuun asti mietitty maailma. Kirjasta paistaa Tolkienin innostus luomaansa maailmaa ja hahmoja kohtaan. Täytyykin sanoa, että arvostan älyttömästi Tolkienin mielikuvitusta, jonka hän on laittanut kunnolla peliin kirjaa kirjoittaessaan. Juoni kuitenkin jää melko tasapaksuksi, ja se voi monille lukijoille olla liian hidastempoinen. Loppujen lopuksi olin kuitenkin hyvin tyytyväinen, että luin kirjan. Sen kautta on helppo tutkia jälkeen päin ilmestyneitä fantasiakirjoja, joista hyvin suuri osa on saanut inspiraationsa juurikin Hobitista. Lisäksi innostuin saavutuksestani entistä enemmän aloitettuani Taru sormusten herrasta-elokuvien katsomisen, sillä tuntui jotenkin erityisen siistiltä, kun tiesi sormuksen ja Bilbon matkan jokaisen yksityiskohdan, ja Keski-Maakin tuntui jo jollain tapaa tutulta. Tarkoituksena oli alunperin lukea ensin myös Taru sormusten herrasta-kirjat, mutta lopulta mielenkiinto jatkoa kohtaan kasvoi liian suureksi elokuvia kohtaan, joten päätin siirtyä nyt suoraan niihin. Joka tapauksessa, suosittelen Hobitti eli sinne ja takaisin-kirjaa kaikille fantasiakirjallisuudesta aidosti kiinnostuneille. Myös elokuvien faneille se voi olla mielenkiintoinen kokemus, jonka avulla pystyy vertaamaan mitä kirjasta on otettu elokuviin mukaan ja mitä jätetty pois. Myös kirjoittamisesta kiinnostuneille se on mainio lukukokemus, ja sen lukemisen jälkeen sain itsekin jälleen inspiraatiota jonkin oman fantasiatarinan kirjoittamiselle.

3/5

Elävälle lohikäärmeelle ei auta nauraa

- Bilbo Reppuli