Asioita joista en tiennyt pitäväni (Annukka Salama, 2024, WSOY)
lukija: Turunen Valtteri
sivumäärä: 340
Vihollisista rakastavaisiksi -juonikuvio on kuulunut romantiikkagenreen jo vähintäänkin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta asti, mutta kirjavalikoiman muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi ovat nämä dynamiikat vakiinnuttaneet paikkansa myös sateenkaarikirjallisuuden sisällä. Kevyempi sateenkaarikirjallisuus on tuntunut itselleni hyvin merkittävältä, sillä omana peruskoulu- ja vielä lukioaikananikin representaatio rajoittui Sofi Oksasen Baby Janeen ja muihin hyvin raskaita teemoja käsitteleviin aikuisten romaaneihin. Lähivuosina käsillä on kuitenkin ollut suorastaan sateenkaarikirjallisuus- ja enemies to lovers -buumi, ja Asioita joista en tiennyt pitäväni ajoittuukin vahvasti samalle tielle Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä- ja She Gets the Girl - kirjojen kanssa. Olen itse törmännyt kirjan kansikuvaan läpi vuoden siellä täällä, ja BookBeatin tarjotessa sitä minulle etusivullani päädyin lopulta selvittämään, mistä tässä oikeastaan on kyse. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen minun oli kuitenkin hyvin vaikea saada kirjoitettua arvostelua, ja päädyinkin kuuntelemaan teoksen kahdesti muodostaakseni äänikirjasta kokonaisen mielipiteen.
Sinclairin arvokelloilla rikastuneeseen sukuun kuuluva ja konservatiivi-kristityn perheen kasvattama Konstantin aloittaa opinnot uudessa lukiossa, mutta ensivaikutelma ei ole päätä huimaava. Hän törmää pian koulussa häntä läpi ala-asteen kiusanneeseen ja halvikseneeseen Beehen, joka on ajan saatossa päätynyt kuuluisaksi pelivideoidensa kautta. Ei mene kauaakaan, kun vanhat viholliset riitelevät niin näkyvästi, että päätyvät sosiaaliseen mediaan, ja Konstantinin maine on uhattuna transfobiaepäilyjen johdosta. Konstantin tekee Been kanssa sopimuksen tehdä yhteistyötä ja näyttäytyä julkisesti ystävyksinä, jotta juorut saataisiin aisoihin.
Kirjan kerronta rakentuu läpi teoksen Konstantin Sinclairin kautta. Usein
minä-preesens kerronta alkaa itselläni helposti tökkiä, ja erityisen
suureksi haasteeksi tuntuu muodostuvan se, kuinka helposti päähenkilö jää silloin toimittamaan ainoastaan kertojan virkaa, ja hänen oma persoonallisuutensa jää kovin yksipuoliseksi. Tässä Asioita joista en tiennyt pitäväni toimii kuitenkin yllättävän hyvin, sillä Konstantinin iloton ja kirjan edetessä vapautuva persoonallisuus pääsee hyvin ääneen tapahtumien kuvaamisen ohella. Persoonallisuutta lisää myös kirjan erottuva tapa erotella kirjan luvut listaamalla Konstantinin kautta, mitäs muutakaan kuin asioita, joista hän ei tiennyt pitävänsä. Pidän tästä tavasta rakentaa kirja, ja välikappaleet onnistuvat myös lisäämään kirjan koukuttavuutta herättämällä esimerkiksi kysymyksen, kuinka Konstantin sitten tajuaa pitävänsä esimerkiksi Nilssonin kodinkoneista, suolapähkinöistä tai kaurapuurosta.
Kirjan toisena päähenkilönä toimii luonnollisesti Konstantinissa ristiriitaisia tunteita herättävä Bee Stark. Myös Been hahmo alkaa rakentua kokonaisuutena kirjan edetessä, kun Konstantin oppii häntä tuntemaan. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että vaikka Konstantin vihaa Beetä kirjan alussa, ja kirjan kerronta myös tapahtuu Konstaninin negatiivisen näkökulman kautta, ei Bee näyttäydy minulle edes kirjan alkupuolella erityisen vastenmielisenä hahmona vaan enemminkin kiinnostavana. Toisin sanoen kirja onnistuu tekemään melko selväksi sen, ettei kerronta tosiaan ole objektiivista, vaan Konstantinin näkökulman värittämää. Kirjan edetessä Been turhia häpeilemätön ja värikäs persoona täydentääkin mukavasti estynyttä ja hieman hukassa olevaa Konstantinia, ja kaksikon välisen suhteen kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Been muunsukupuolisuuden käsittely tuntuu myös varsin tuoreelta, kun piirre tosiaan on iso osa hahmoa, mutta se ei myöskään jää yksinään hahmoa määrittäväksi tekijäksi, vaan Beestä on rakennettu kokonainen, monipuolisen persoonan omaava kokonaisuus.
Kirjan muita esillä olevia hahmoja ovat Konstantinin ja Been kaveripiirit ja vanhemmat sekä Konstantinin kuskina ja usein myös tärkeänä tukena toimiva Make. Konstantinin vanhempien rooli on kirjassa taustatekijänä suuri erityisesti äidin edustaessa aktiivisesti sateenkaarioikeuksia tallovaa kristillistä liikettä. Itsensä löytämisen lisäksi kirja käsitteleekin vanhempien kautta henkistä väkivaltaa, ja Konstantinin epäterveet kotiolot nivoutuvat uskottavasti tämän persoonallisuuteen ja minäkuvaan. Pidin myös päähenkilöiden ystäväpiirien näkymisestä kirjassa niiden ollessa hyvin erilaisia toisistaan.
Asioita joista en tiennyt pitäväni on nuortenkirjoille tyypilliseen tapaan hyvin juoni- ja hahmovetoinen kirja, ja erityisesti juonivetoisuudessaan se onnistuu varsin hyvin. Kirjan kuuntelu eteni vauhdilla, enkä muista kokeneeni sitä kuunellessani tylsää hetkeä, vaan kaikki tapahtumat joko syvensivät tietoa kirjan hahmoista tai edistivät Konstantinin ja Been välistä suhdetta tavalla tai toisella. Asioiden kuvailuun ei käytetä liikaa aikaa, mutta hahmoista ja ympäristöstä osataan kuitenkin nostaa esille lukukokemuksen kannalta merkityksellisiä asioita. Yksi kirjan viihdyttävimpiä asioita on myös hahmojen välinen dialogi, josta löytyy usein osuvaa piikittelyä. Pidin itse eniten kirjan maanläheisemmästä tasosta, kuten tavallisen kouluarjen kuvailusta, oman identiteetin etsimisestä sekä ihmissuhdesolmuista. Sen sijaan kirjan epärealistisempi taso liittyen esimerkiksi Konstantinin suvun loputtomiin rikkauksiin sekä maailmanlaajuiseksi räjähtäviin somekatastrofeihin söivät hieman tämän kyynisen melkein-aikuisen lukukokemusta. Kirjan tapahtumat on myös sijoitettu hyvin tarkkarajaisesti tähän päivään, mikä näkyy esimerkiksi mainintoina Young Royalsista, TikTokista sekä J.K. Rowlingin ongelmallisuudesta. Minulla suorat viittaukset nykypäivään vaativat usein nuortenkirjoissa hieman totuttelua, mutta tässä tapauksessa ne häiritsivät lopulta yllättävän vähän. Riskiksi nousee kuitenkin se, toimiiko kirja yhtä hyvin vuosien kuluttua, kun uudet somealustat ja sarjatrendit ovat pinnalla.
Konstantinin ja Been suhde on läpi kirjan hyvin seksuaalisesti jännittynyt, ja seksuaalisuus onkin hyvin vahvasti esillä niin hahmojen välisen dynamiikan ja dialogin kuin tapahtumienkin kautta. Tämä on yksi niistä kirjan piirteistä, joista minun oli aluksi vaikea muodostaa mielipidettä. Pidän kuitenkin siitä, kuinka kirja osoittaa, miten ihmissuhde voi olla samaan aikaan henkisesti syvällinen ja myös vahvasti seksuaalinen, eikä kumpikaan osa vie toistaan pois vaan nämä jopa tukevat toisiaan. Lisäksi hahmojen samanaikainen epävarmuus ja haparointi ja toisaalta yhteinen halu kuvailtiin kirjassa kauniisti, ja uskon tämän ristiriitaisen yhdistelmän olevan monelle nuorelle samaistuttava. Samalla tätä seksuaalisuuden esittämistä merkittävänä parisuhteen osana tasapainotti myös pieni, mutta merkittävä aseksuaalin hahmon esiintyminen kirjassa. On kuitenkin myönnettävä, että päähenkilöiden seksuaalista jännitettä kuvataan kirjassa jo niin paljon, että viesti olisi toki mennyt perille hieman vähemmästäkin.
Aiemmin mainittujen sukupuolen moninaisuuden ja henkisen väkivallan käsittelyn lisäksi esille nousevat kirjassa mielenterveyden häiriöt sekä neuromoninaisuus. Siinä missä kirja onnistuu mielestäni hyvin käsittelemään Been muunsukupuolisuutta ja Konstantinin seksuaalisen identiteetin etsimistä ottamatta liian opettavaiseksi muuttuvaa sävyä, käy autismin ja ADHD:n käsittely toisinaan liiankin lähellä tätä. Monet näihin liittyvät piirteet esitetään uskottavasti, mutta joskus dialogi tuntuu liian toistavalta tai selittävältä sen sijaan, että se luottaisi lukijan havaitsevan, kuinka esimerkiksi autismi vaikuttaa hahmon persoonallisuuteen tai arkielämään.
Kokonaisuudessaan Asioita joista en tiennyt pitäväni on ennen kaikkea kirja, joka tarjoaa sitä, mitä luvataankin. Kirjan takakansi kuvaa jo itseään"ahmittavan kuumaksi enemies to lovers -romaaniksi", ja sitä se takuulla kohderyhmälleen onkin. Kirja toistaa useampia mm. Young Royalsista ja Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä -teoksista tuttuja kuvioita, mutta siitä löytyy myös sopivasti omaa twistiä toimiakseen itsenäisenä ja näidenkin jälkeen kiinnostavana kokemuksena. Vaikka kirja toimii ennen kaikkea viihteellisenä ja melko kevyenä kuuntelukokemuksena, näen sen myös osana suurempaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää liikettä. Sillä on potentiaalia saada monenlaiset kauan kirjallisuuskentällä piilossa olleet ihmiset kokemaan olonsa näkyväksi, ja löytyy kirjasta myös jonkin verran aivan suoraa yhteiskunnallista kritiikkiä. Omalla kohdallani sen eniten näkyviksi ansioiksi nousevat kuitenkin terävä dialogi sekä taito kirjoittaa vahvasti seksuaalisesta ihmissuhteesta myös henkisesti merkittävä. Asioita joista en tiennyt pitäväni tarttuikin lopulta ihan fyysisenä kirjana mukaani Tampereen kirjafestareilta, ja todennäköisesti palaankin sen pariin jo melko pian. Jo nyt voin sanoa teosta silmäiltyäni, että fyysinen kirja tarjoaa paljon kivoja muotopiirteitä, ja esimerkiksi tekstiviesti-kohtaukset ovat huomattavasti miellyttävämpiä luettavia fyysisen kirjan kautta. Kuitenkin myös äänikirja kuljetti minut läpi tarinan mukaansatempaavasti ja moitteettomasti, joten voin lämpimästi suositella sitä vaihtoehtoa, jos ei maltakaan odottaa kirjaston varausjonon etenemistä!
Kun Bee on välitunnilla suunnittelemassa millä tavalla aiheuttaa minulle seuraava hermoromahdus, minä nojaan kaksin käsin lavuaariin poikien vessassa. Roikotan päätäni, enkä pysty katsomaan itseäni peilistä. En halua nähdä tummia varjoja silmieni alla, en lasittunutta katsettani, enkä liian pitkäksi kasvanutta tukkaani. Mikä siinä on, että jokaisen hiukset kasvavat eri tavalla ulos mallistaan? Minä näytän 80-luvun tenniksenpelaajalta siinä missä Bee näyttää väsyneenäkin rokkitähdeltä.
Vihaan häntä.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti